Kaksi ajanjaksoa on tullut päätökseen - MILTÄ MINUSTA TUNTUU NYT?

01.06.2019

Onko sinulla tullut lähiaikoina, jokin ajanjakso päätökseen? Jos näin on, miltä sinusta tuntuu nyt?

Meillä on elämässä monenlaisia ajanjaksoja, jotka alkavat ja sitten ne tulevat jossakin vaiheessa päätökseen. Lapsuudessa ja nuoruudessa ajanjaksoja tulee tiuhemmin kuin myöhemmin aikuisuudessa. Pienillä lapsilla on useimmiten päiväkotivaihe ja eskari. Tämän jälkeen alkaa alakoulu ja siitä siirrytään yläkouluun. Yläkoulun jälkeen alkaakin haastavampi elämän vaihe, kun mietitään mihin lähdetään opiskelemaan. Monet meistä ovat käyneet lukion, mutta toiset meistä ovat päätyneet ammattikouluun. Lukion jälkeen mietitään ammatin valintaa ja sitä mihin haetaan opiskelemaan, kun taas ammattikoulusta valmistunut useimmiten hakeutuu töihin, ainakin aluksi. Myöhemmin elämässä monet meistä perustavat perheen ja siihen liittyy monia ajanjaksoja, kun lapset kasvavat. Työelämässäkin saattaa olla monenlaisia vaiheita ja jaksoja. 


Meidän perheessä tuli eilen päätökseen kaksi ajanjaksoa. Toisaalta hienoa, mutta toisaalta myös hieman haikeaa. Näihin ajanjaksoihin on mahtunut monenlaista ja monenlaisia tunteita sekä jäänyt monia kivoja muistoja. 💙💜

Poika päätti alakoulun ja tytär päätti yläkoulun hyvin arvosanoin. Poika siirtyy syksyllä yläkouluun ja tytär menee lukioon kokeilemaan miten hän pärjäisi siellä. Hän on hakenut myös lähihoitaja-linjalle, mutta aikoo siirtää aloittamista tammikuuhun, jos pääsee sinne. Jos näyttää siltä, että lukiossa menee hyvin, niin siinä tapauksessa peruuttaa paikan lähihoitaja-linjalla. 

Molemmat vaihtoehdot antavat mahdollisuuden jatko-opiskeluun, ja kumpikin on hyvä vaihtoehto, mutta jos vain pärjää, niin kannattaa käydä lukio. Olen myös sitä mieltä, että jos tuntuu liian haastavalta, niin väkisin ei kannata yrittää. Itse en ole ollut lukiossa kuin viikon. Siihen aikaan, kun itse hain ammattikoulutukseen, ei voinut hakea suoraan peruskoulusta juuri sille linjalle mihin itse halusin. Mietin, että mitä tekisin vuoden ennen sitä, joten päädyin lukioon. Huomasin heti, että lukio ei ole minun juttuni. Matikka ja englanti tuntuivat heti kättelyssä sen verran haastavilta, että en halunnut edes yrittää. Tajusin myös sen, että vapaa-aikaa ei juurikaan olisi, jos jäisin lukioon. Se ei sopinut alkuunkaan ajatukseeni, että aikani kuluisi vain koulussa ja läksyjen sekä kokeiden lukemisen parissa. Päädyin lukiosta Kotitalousoppilaitokseen sekä kävin iltalukiossa lukemassa englantia, joka meni melko heikosti peruskoulussa. Kotitalousoppilaitos oli elämäni kannalta todella hyvä juttu. Siellä oppi tekemään ruokaa ja siivoamaan. Lukio ei ole kaikkia varten, mutta nostan todella hattua kaikille, jotka sen läpäisevät!!!

Poika on erittäin älykäs ja hänellä on hyvä muisti. Hänellä on erityisesti matikkapää, hän ajatteli jo eskarissa asiat numeroiden avulla. Hän laski jo ennen alakouluun menoa kolminumeroisia yhteenlaskuja päässä. Hän muisti missä kohtaa, jokin tietty juttu oli cd-levyllä esim. 3:21 kohdassa. Tämä ihmetytti eskari-tätejä.

Alakoulussa poika on haastanut opettajia visaisilla kysymyksillään. Hän ei ole päästänyt opettajia ihan vähällä. Hän on aina halunnut tietää paljon erilaisia asioita esim. oliko isomummilla isorokko? 

Viime vuosina pelit ovat vieneet mennessään ja välillä on käyty keskustelua siitä mikä on elämässä tärkeää ja mihin kannattaa aikansa satsata. Keskustelujen johdosta poika on oppinut tyhjentämään astianpesukonetta, petaamaan petinsä, keräämään pyykit narulta sekä lukemaan lehdistä artikkeleita ym. 

Poika innostui soittamaan pianoa ja siinä hän on hyvin lahjakas. Hänelle löydettiin pianon opettaja ja tunnit toteutuivat pojan ehdoilla, ei opettajan. Hän aloitti myös suunnistuksen, josta on hyvin innostunut. Aikoinaan partio ei kiinnostanut. 

Tytär on hyvin ajattelevainen nuori naisen alku. Hänen aika yläkoulussa on ollut monella tapaa mieleen painuva. Monenlaisia tunteita on ollut matkan varrella ja ne ovat vaihtuneet hetkessä ilosta suruun ja päinvastoin. Nykyään elämä on tasaantuneempaa....💜 

Tytär koki monta kertaa, että koulu vain kiusaa ihmistä, kun se antaa, niin paljon läksyä. Monesti myös itse ihmettelin miten paljon enemmän vaaditaan nykyään yläkoulussa, kun silloin, kun itse olin ylä-asteella. Nimityskin on ehtinyt jo muuttua omista ajoistani.

Tytär on luova ja hän pitää askartelusta. Hän oli kahdella Kansalaisopiston askartelu-kurssillakin.

Paljon olemme käyneet keskustelua siitä millainen tulevaisuus on edessä, että meneekö kaikki varmasti hyvin. Sitä on vaikea sanoa, että meneekö kaikki asiat varmasti aina hyvin, mutta haluan toivoa ja uskoa, että asiat menevät hyvin, kun uskomme Jumalan hyvään huolenpitoon ja johdatukseen. Ainakin elämämme on hyvissä käsissä, joten voimme luottaa siihen, että elämä menee ainakin sillä tavalla, kun sen on tarkoitettukin. 

Olemmekin miettineet seuraavaa kysymystä usein ja monelta kannalta: Kumpi on helpompaa ihmiselle, että hän tietäisi saavansa esim. viiden vuoden päästä omakotitalon (voi olla mikä tahansa haave tai asia) Vai se, että hän ei tiedä, mutta siitä huolimatta hän saisi sen omakotitalon viiden vuoden päästä? Jokainen voi tahoillaan miettiä kumpi on ihmiselle helpompaa. 🤔 Kyllä se niin vaan on, että elämä jäisi elämättä, jos kaiken aina tietäisi miten elämä menee ja mitä milloinkin tapahtuu, vaikka miten paljon sitä monta kertaa haluaisikin tietää, mitä elämä tuo tullessaan

Monenlaisia mietteitä on juuri nyt, kun kaksi ajanjaksoa on tullut päätökseen. Olimme eilen tunteikkaassa yläkoulun ja lukion kevätjuhlassa. Kyyneliltä ei voinut välttyä. Oli se upeaa nähdä miten tyttäreni sai peruskoulun päästötodistuksen sekä nähdä, kun 18 abia painoi valkolakin päähänsä. Täytyy sanoa, että aika Toivonlinnassa on varmasti ollut todella antoisaa aikaa lapsilleni. Tästä on hyvä aloittaa kesäloma! 🤗

Olen todella iloinen ja kiitollinen ihanista reippaista lapsistani. Uskon, että molemmat tulevat pärjäämään omalla tavallaan ja taidoillaan elämässään. Monesti sitä toki miettii, mitä elämä tuo tullessaan juuri lasteni elämään, mutta uskon ja luotan, että heille käy hyvin. Jopa vaikeissakin tilanteissa uskon, että he osaavat tehdä oikeita ratkaisuja. Uskon myös, että he löytävät paikkansa elämässään, vaikka tällä hetkellä ei näkyisikään vielä täysin kaikkia elämän suuntaviivoja!!! 💙💜

Itse olen kohta keski-iässä tai riipuu vähän myös siitä miten kauan elän. Sitähän ei voi koskaan tietää, mutta jos oletetaan, että ihminen elää n. 80 vuotta. Vielä siis on vuosia edessäpäin ja toivon, että ne ovat elämän makuisia. Haluan nähdä vielä monta ajanjaksoa lasteni elämässä, mutta vielä omassakin elämässä. Lapseni ovat jo sen verran isoja, että nyt voi jo panostaa enemmän omiinkin haaveisiin ja kyllä niitäkin vielä löytyy. Yksi haave on jo hautumassa, mutta katsotaan nyt toteutuuko se vai ei. Elämä on tarkoitettu elettäväksi! 👍