Amis vai lukio? - VIERASKYNÄSSÄ TYTTÄRENI

Minulla on tytär, joka päätti peruskoulun viime keväänä. Pyysin häntä kirjoittamaan vieraskynäpostauksen ja hän suostui. Hän kirjoittaa siitä, mihin päätyi opiskelemaan peruskoulun jälkeen ja miten hän on opiskelunsa kokenut. 

AMIS VAI LUKIO?

Aloitin Toivonlinnan kristillisessä yhteiskoulussa kolmannella luokalla ja tänä syksynä suurten pohdintojen jälkeen jatkoin lukioon. Olin hyvin pitkään kahden vaiheilla, että menenkö lähihoitajalinjalle vai lukioon. Mielessäni oli ajatus siitä, että en halua missata mahdollisuutta lukion suhteen. Tähän vaikutti se, kun olin kuullut lukion käymättömiltä, että myöhemmin olivat katuneet päätöstään. Motivoijana toimivat myös hyvät ystäväni sekä kristillinen arvomaailma. Mainittakoon myös, että äitini kysyi Turun ammatti-instituutin koulutussihteeriltä, voisinko tulla lukiokokeilun mahdollisesti keskeytyessä tammikuussa 2020 opiskelemaan lähihoitajaksi. Koulutussihteeri vastasi, että opiskelupaikkaa voisi siirtää tammikuuhun. Tämä jätti meidät siihen uskoon, että voisin aloittaa lähihoitajaopinnot ilman uutta hakua, jos lukio keskeytyisi. Saadessani hyväksynnän molempiin oppilaitoksiin, äitini kysyi vielä uudemman kerran koulutussihteeriltä kyseisestä asiasta ja hän vastasi, että lykkääminen ei olekaan mahdollista. Päätin vielä itse kysyä koulutuspäälliköltä varmistusta ristiriitaisiin vastauksiin. Koulutuspäällikkö vastasi kieltävästi ja sanoi, että tammikuussa alkaa vain aikuislinja ja ilman pätevää syytä opiskelua ei voi lykätä. Hän sanoi myös, että, jos vuodenvaihteessa vielä kiinnostaa niin pitää hakea uudelleen. Kevään haussa on soveltuvuustestit, jotka olivat jonkin aikaa tauolla. Elokuussa olisin vielä päässyt sisään ilman testejä.

Lukion aloittaminen herätti minussa monenlaisia ajatuksia kesän aikana. Mielessäni pyöri yhtenä ajatuksena myös se, että pystyisinkö todella ottamaan vastaan tässä vaiheessa sen mitä lähihoitajalinja tarjoaisi. Olin luonut itselleni ajatuksen, että lukiossa vaaditaan sellaista mihin en pystyisi. Lukion aloittaminen oli vastenmielistä, koska olin jo kauan sitten päättänyt, että en sinne menisi. Ajattelin, että se ei olisi minua varten. Olin aina ajatellut, että olen enemmän käytännön ihminen ja siksi lukeminen ei olisi minun juttuni. Mielessäni en halunnut uskoa, että asiat olisivat toisin kuin olin aiemmin ajatellut.

Kun aloitin lukion viimein elokuussa, ja varsinainen orientoituminen opiskeluun alkoi, sain huomata sen olevan vaativaa, mutta ei mahdotonta. Olen peruskoulun pohjalta keskitason oppilas. Pari ainetta tosin tuottavat haasteita, ja niihin tarvitsen erityistä tsemppiä! 🙏

Näin yhden jakson käyneenä voin todeta, että kurssin aikana kannattaa opiskella asiat hyvin ennakkoon, ja koeviikolla enää vain kerrata opittua. Tämä lievittää stressiä, varsinaista koeviikkoa silmällä pitäen. Järkevään opiskeluun kuuluu myös aikataulutus ja hyvä suunnitelma: milloin opiskelee, lepää ja tekee itselleen mieluisia asioita. Noudattamalla aikataulutettua suunnitelmaa pääsee helpommalla, ainakin koeviikolla. Se, kuinka oppii, on iso prosessi ja on ymmärrettävää, että se vie oman aikansa. Ei kannata huolestua, jos ei osaakaan heti opiskella oikein. Ennen pitkää löytyy kyllä keino, jolla oppii asiat ripeästi. 

Oppiminen helpottuu huomattavasti, kun ei keskity epäolennaiseen. Nopeiden tulosten saavuttamiseksi tulee ohjata resurssit sekä motivaatio siihen, missä haluaa edistyä. Älä tuhlaa energiaa sellaiseen, mikä on pois oppimisesta!

ELÄMISEN MEININKIÄ

Toivonlinna järjestää asuntolatoimintaa, joka on maksullista. Siellä on oppilaita ympäri Suomea. Tämän vuoksi oppilasmäärä on päässyt huimaan nousuun. Koulussa on aamunavaus kolme kertaa viikossa ja asuntolassa pidetään iltahartauksia. 

Kampuksella on paljon mahdollisuuksia harrastaa monenlaista, esim. kehitysapukerhoa (joka on parhaillaan Ugandan matkalla), kuoroa, joka järjestää esiintymismatkoja kotimaassa ja ulkomailla. Koululla on myös oma maksullinen musiikkikoulu nimeltä TAM, jossa voi soittaa useita eri soittimia. Liikuntaharrastuksiin on laaja valikoima vaihtoehtoja, esim. lento- ja jalkapallo sekä sähly. Sählystä puheen ollen kristilliset koulut järjestävät keskenään sählyturnauksen vuoden loppupuolella, jossa pelaavat yläkoululaiset. 

Koulumme on erikoistunut järjestämään hyvin monenlaisia reissuja ulkomaille. Viime kevään ysiluokkalaiset pääsivät keräämillään rahoilla luokkaretkelle Barcelonaan, jossa olin itsekin osallisena. Ennen matkalle lähtöä rukoilimme matkamme puolesta ja se kannatti. Kukaan ei eksynyt ja vältyimme meitä uhkaavilta vaaratekijöiltä.  

Kuva: Barcrelonasta

MITEN VIETÄN VAPAA-AIKAANI?

Vapaa-ajalla lenkitän koiraa. Käsillä tekeminen on lähellä sydäntäni. Olen viime syksynä käynyt ensimmäisen kerran kansalaisopiston järjestämällä askartelukurssilla, joka osallistujien toiveista järjestettiin myös keväällä. Kyseinen kurssi alkoi myös tänä syksynä ja olen siitä innostunut. Toisinaan askartelen myös kotona. Lauantaisin käyn seurakunnan nuortenillassa. Kun on riittävästi aikaa niin tapaan myös ystäviä.   

VAELLUSKURSSI

Lukiossani järjestetään koulukohtaisia kursseja ja yksi niistä on vaelluskurssi, johon päätin osallistua. Olin flunssassa ennen vaellusta, ja mietin kovasti voinko ottaa osaa kurssille. Lopulta tein päätöksen lähteä, koska oloni oli sen verran hyvä vaelluksen alkaessa. Kurssi koostuu kahdesta vaelluksesta, joista toinen järjestettiin syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna ja toinen vaellus on keväällä. Saimme ennen vaellusta hyviä vinkkejä, miten kannattaa varustautua. Vinkit antoi henkilö, joka harrastaa itse vaellusta. 

Retki suuntautui Kuhankuonon kansallispuistoon, joka sijaitsee Yläneellä. Retken aluksi poikkesimme Ravattulan citymarketissa (sijaitsee Turussa) ostamassa eväitä, jos jotain vielä joltakulta puuttui. Päästessämme perille, lähdimme kävelemään rinkat selässä kohti leiriytymisaluetta. Paikassa, johon pystytimme leirin, oli myös laavu, jonka yhteydessä oli nuotiopaikka. Nuotio lämmitti mukavasti kylmänä syysiltana. Vietimme iltaa nuotion läheisyydessä ja jokainen sai mennä nukkumaan, kun siltä tuntui. Vaellukselle oli luvassa sateista säätä. Tämä konkretisoitui vaelluksen ensimmäisenä yönä, kun heräsin aamuyöllä siihen, että telttamme ulkopintaan  ropisi sade. Aamulla söimme aamupalaa ja keräsimme pillit pussiin ja lähdimme sateesta huolimatta patikoimaan.  

Päivän tavoitteena oli kävellä Savojärven kierros. Ennen varsinaiselle kierrokselle lähtemistä söimme lounaan. Kierrettyämme Savojärven ympäri saimme tietää, että vietämme seuraavan yön mökissä, joka olikin superkiva yllätys. Meitä kehotettiin viemään teltta kuivumaan, että se ei homehdu. Asetuimme kotoisasti mökkiin ja vietimme iltaa yhdessä toisiimme tutustuen. Ystävien kanssa on aina kiva viettää aikaa. Myöhemmin illalla oli mahdollisuus mennä saunaan, jos joku sinne halusi mennä. Lähes kaikki pojat olivat innokkaita saunomaan, mutta tytöistä vain yksi kävi saunassa. Illalla söimme eväitä ja, juttelimme illasta yöhön hengellisistä asioista ja voi, kuinka kivaa olikaan kuulla ja pohtia uskonasioita yhdessä. Kurssilla oli mukana 20 oppilasta ja kolme ohjaajaa. 

Koko retken aikana kävelimme n. 16 kilometriä. Vaellus tuntui raskaalta, koska varusteet eivät olleet parhaat mahdolliset. En omistanut vielä siinä vaiheessa coretex- kenkiä, joten jouduin osan matkasta kävelemään saappailla, joista tuli ikävä hankauma varpaaseen. En suosittele saappaita vaelluskengiksi. Reppunikaan ei ollut varsinaisesti rinkka, joten sitä oli raskas kantaa. Reppu veti minua takakenoon ja se tuntui ikävältä. Helpotusta toi se, että yksi ohjaajista kantoi osan matkaa telttaani. Savojärvenkierroksella meillä ei ollut isoja kantamuksia mukana, ja itselläni ei ollut mitään kannettavaa, koska huomasin päiväreppuni hajonneen. 

IIlalla mökissä ystäväni letitti hiukseni. 🤗

Retken jälkeen minusta tuntui, että minusta ei tule vaellusharrastajaa. Tarkemmin ajateltuna voisin harkita lähtemistä uudelle vaellukselle, jos minulla olisi kunnon varusteet. Luonnossa liikkuminen on mielestäni rentouttavaa. Pidän paljon luontopoluista ja ulkoilusta ylipäätänsä ilman kantamuksia. Luonnossa liikkuminen kannattaa, koska se avaa silmiä luonnon kauneudelle sekä sen monimuotoisuudelle. Luonto myös nollaa stressitasot.

Kuvien editointi, Maisa 

By VS