Syötävä vai myrkkyllinen? -SIENET

Onko sienet sinun herkkuasi? Tykkäätkö käydä keräämässä sieniä? Onko sinulla hyvä sienituntemus? Vai oletko hieman epävarma syötävistä sienistä?

Monille meistä maistuu kantarelli ja suppilovahvero, mutta toiset ovat innoissaan suolasienistä kuten esim. karva- tai kangasrouskuista. Joidenkin suurta herkkua ovat tatit.

Aika moni meistä tunnistaa kantarellin ja suppilovahveron. Ehkä karvarousku ja tatit ovat vielä melko helppoja tunnistettavia, mutta on joukko sieniä missä voi todella erehtyä. Kärpässienistä ja seitikeistä on ainakin hyvä pysyä kaukana. Korvasieni on erittäin myrkyllinen, mutta kun sen valmistaa oikein, niin se on suurta herkkua. Korvasieniä ei kerätä syksyllä vaan toukokuussa.

Kun lähdet sienimetsään ota huomioon ainakin seuraavat asiat:

RUOKASIENIÄ

KARVAROUSKU lat. Lactarius torminosus  o** (esikäsiteltynä hyvä ruokasieni)

Koko ja ulkonäkö: Vaaleanpunertava lakki, jonka pinnalla ja erityisesti reunassa on nukkamaista karvaa. Nuoren karvarouskun lakki on tasainen, mutta se kasvaa vanhemmiten jopa 15 cm leveäksi ja muodoltaan se muuttuu suppilomaiseksi. Jalka on tanakka ja väriltään lakin kaltainen ja ontto vanhemmiten. Heltat ovat vaaleat ja maku on polttavan kirpeä. 

Kasvuaika ja -paikka: Paras satoaika on syyskuu. Laji kasvaa yleisesti koivun seurana koko maassa.

Käyttö ravintona: Karvarouskua pidetään Suomessa suosittuna ruokasienenä, kun se ensin ryöpätään (keitetään) 5-10 minuuttia väljässä vedessä. Keski- ja Etelä-Euroopassa sitä ei syödä. Karvarousku sopii hyvin paistamiseen ja suolasieneksi. (Lähde: Wikipedia)

KELTAVAHVERO ELI KANTARELLI lat. Cantherellus cibarius  *** (herkullinen ruokasieni)

Koko ja ulkonäkö: Väriltään kantarelli on munankeltainen, vanhemmiten haalistuva. Sillä on melko pieni lakki noin 4-8 cm leveä. Lakin pinta on tasainen, kuiva ja aaltoileva. Alaosasta varsi on usein vaaleampi.

Kasvuaika ja -paikka: Yleisesti kantarelli kasvaa Etelä- ja Keski-Suomessa, Pohjois-Suomessa se on harvinainen. Kesäkuusta lähtien voi löytää kantarelleja aina lokakuuhun asti. Koivuvaltaiset metsät ovat tyypillisimpiä kasvupaikkoja, mutta niitä löytyy toisinaan myös mäntykankailta ja lehdoista. Yleensä kantarellit kasvavat ryhmissä, vuodesta toiseen samoissa paikoissa. 

Käyttö ravintona: Yksi parhaista ruokasienistä on kantarelli, ja se on parhaimmillaan sellaisenaan paistettuna kera sipulin. Kantarelli on parasta säilöä pakastamalla. Kuivattavaksi se ei sovellu. Kantarellia myydään vuosittain 7000 - 8000 kiloa. Suurin osa poimituista kantarelleista menee kuitenkin poimijan omaan käyttöön. (Lähde: Wikipedia).

SUPPILOVAHVERO lat. Cantharellus tubaeformis  *** (herkullinen ruokasieni)

Koko ja ulkonäkö: Kooltaan on pienikokoinen ja torvimainen muodoltaan. Se löytyy usein sammaleen seasta, joten sienestäjän tulee olla tarkkana. Se kasvaa ryhmissä ja usein suurena joukkona. Useimmiten lakin halkaisija on alle viisi senttiä. Lakki on väriltään kellertävän tai harmahtavan ruskea ja keskellä on selvä suppilo.

Kasvuaika ja -paikka: Ruokasienistä suppilovahvero on myöhäisimpiä, ja sen parhaat satokaudet ovat syys- ja lokakuu. Niitä voi löytää vielä marraskuussakin. Se kasvaa useina ryppäinä sammaleisissa havumetsissä. Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa; lajin runsaimmat pohjoisimmat esiintymät ovat napapiirin tuntumassa, mutta sitä on tavattu jopa Inarissa asti.

Käyttö ravintona: Suppilovahvero on erinomainen ruokasieni ja se ei vaadi esikäsittelyä. Säilöä sitä voi pakastamalla ja kuivattamalla sekä käyttää monin erin tavoin ruoanvalmistuksessa. Sienen maku on mieto ja lievästi makea, jalkaosa on sitkeä. (Lähde: Wikipedia) 

KOIVUNPUNIKKITATTI lat. Leccinum versipelle ** (hyvä ruokasieni)

Koko ja ulkonäkö: Lakki on 5-20 cm leveä ja on väriltään oranssi tai punaruskea. Pohjaväriltään pitkä ja tanakka jalka on valkoinen ja siinä kasvaa tummia nukkatupsuja. Se on huomattavan paksu tyvestään, jopa tynnyrimäinen. 

Kasvuaika ja -paikka: Tavataan koivun seuralaisena rehevissä koivikoissa ja koivusekametsissä kesästä syksyyn. Se kasvaa yleisesti koko maassa. 

Käyttö ravintona: Satoisa ja hyvä ruokasieni. Keittämistä ja liottamista ei suositella, koska silloin se muuttuu pehmeäksi. Koivunpunikkitatti voidaan suoraan paistaa pannulla. Sienestä valmistettu ruoka muuttuu mustaksi, mutta makuun se ei vaikuta. (Lähde: Wikipedia)

MYRKKYSIENIÄ

PUNAKÄRPÄSSIENI lat. Amanita muscaria on myrkyllinen sieni.

Se on yleisin myrkkysieni Suomessa ja se on helppo tunnistaa punavalkoisen värityksensä ansiosta. Punakärpässieni on koivun ja männyn juurisieni.

Koko ja ulkonäkö: Lakki on väriltään punainen ja siinä on valkoisia täpliä. Se voi kasvaa jopa parinkymmenen sentin korkuiseksi sekä kasvaessaan lakki laajenee parikymmentäsentiseksi, ja muuttuu laakeaksi. Vanhetessaan kärpässieni vaalenee ja kellastuu. 

Levinneisyys: Esiintyy kautta pohjoisen pallonpuoliskon. Se on levinnyt myös eteläiselle pallonpuoliskolle, ja se kasvaa tavallisesti istutetuissa mäntymetsissä. 

Myrkyllisyys: Sieni on myrkyllinen ja se sisältää useita myrkyllisiä sekä huumaavia ainesosia. Niistä tärkeimmät ovat iboteenihappo ja erityisesti sen hajoamistuote muskimoli. 

(Lähde: Wikipedia)

Vanha koulukaverini otti minuun yhteyttä ja kyseli, että sopisiko minulle joku kerta lähteä hänen kanssaan sienimetsään. Otinkin heti asiakseni katsoa kalenteriani, ja sopiva aika löytyikin jo heti seuraavalla viikolla.

Olimme sienimetsässä 13.9.17. Löysimme Maskun suunnalta pari eri paikkaa missä oli sopivan kosteita sammalikkoja. Siellä kasvoi monenlaisia sieniä, en muista nähneeni aiemmin niin paljon sieniä yhdellä kerralla. Kaverini keräsi lähes kaiken syötäväksi kelpaavan. Hän oli hyvin varustautunut, kun hänellä oli kori ja veitsi mukana. Itse keräsin vain suppilovahveroita ja muutaman kantarellin, ja laitoin ne vain tylsästi pussiin. Itselläni oli mukana sienikirja, joka oli ostettu vähän aiemmin. Sieltä yritimme tavailla mitä kaikkia sieniä voi kerätä ja mitä ei. Käytimme myös nettiä apuna. Jonkin verran niistä oli apua. Löysimme myös muutaman mustantorvisienen, joka oli toinen kerta, kun niitä löysin. Annoin kaverin ottaa ne. Olimme metsässä reilu 3 tuntia, oli tosi kiva reissu. Tykkään sienistä paljon ja metsässä on niin rentouttavaa!!! :)

Olin lasten kanssa reilu pari viikkoa aiemmin lyhyellä metsäretkellä, ja silloin löysimme paljon koivunpunikkitatteja, ja taisi siinä olla seassa joku muukin tatti. En ole aiemmin tatteja kerännyt. Paistoin tatit pannulla sipulin kanssa. Maistuivat hyviltä leivän päällä. Tyttäreni myöhemmin sanoi, että häntä alkoi vähän inhottaa ne tatit, mutta itselleni ei tullut ollenkaan sellaista tunnetta. Laitoin paistetut sienet ja sipulit neljään rasiaan pakasteeseen. Niistä voin sitten myöhemmin tehdä sienikastiketta. Jonkin verran annoin niitä myös anopille, ja hänen miehelleen. Anoppi kertoi myöhemmin sienten olleen herkullisia.  

Tässä on sieni jota ei millään keksitty mikä se on. Jätimme suosiolla sen keräämättä. Jos et tiedä mikä sieni on kyseessä tai olet vähänkin epävarma, niin jätä se metsään!!! 

Päätin viime viikon lauantaina tehdä sienikastiketta keräämistäni sienistä, kun meille tuli vieraita. Sieniä oli juuri sopivasti yhdeksi kerraksi, ja sain niistä herkullisen sienikastikkeen.

SIENIKASTIKE

OHJE:

1-2 l suppilovahveroita/kantarelleja

n. 100 g pakastesipulikuutioita

1 kasvisliemikuutio

ripaus aromisuolaa

1 prk ruokakermaa

n. 1 rkl gluteenittomia jauhoja (tai vehnäjauhoja)

***********

Laita pannulle culinessea tai muuta rasvaa loraus, silpu putsatut sienet pannulle ja lisää joukkoon sipulikuutiot. Mausta paistunut sieni-sipuliseos aromisuolalla. Lisää loraus vettä ja lisää kasvisliemikuutio. Kun kasvisliemikuutio on sulanut, lisää kerma. Kun kastike alkaa kiehua, lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Kastike on valmis nautittavaksi! :)