Mietteitä isyydestä

Millainen suhde sinulla on/ollut isääsi? Onko isäsi ollut sinulle läheinen vai etäinen? Vai onko hän puuttunut kokonaan elämästäsi?

Meillä on monenlaisia isäsuhteita ja kokemuksia isästä. Toiset ovat ehkä olleet isän tyttöjä tai poikia, mutta toisilta on saattanut puuttua isä elämästä kokonaan tai ovat tutustuneet häneen vasta aikuisiällä. Isä on saattanut olla elämässä mukana, mutta suhde isään on siitä huolimatta jäänyt etäiseksi, syystä tai toisesta. Isä on saattanut myös poistua ajasta ikuisuuteen, jossakin vaiheessa elämää, ja se on tuonut omanlaisensa kokemuksen. Kokemuksia on yhtä monta, kuin on ihmistäkin. Kaikilla meillä, se kokemus on vähän erilainen. 

 ISÄ

Lapsen miespuolinen vanhempi on isä. Isyys määritellään biologisen, sosiaalisen ja laillisen suhteen perusteella. Jos isyydestä ei olla varmoja, niin sen saa selville DNA-testillä tarvittaessa. Isäksi voi tulla myös adoption kautta.

Äidin aviomies on Suomen lain mukaan lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Tätä kutsutaan isyysolettamaksi. Jos biologiset vanhemmat eivät ole avioliitossa, isyys voidaan vahvistaa joko tunnustamisen perusteella tai oikeuden päätöksellä. Kun isyys on vahvistettu siitä seuraa mm. velvollisuus osallistua lapsen elatukseen ja hänellä on oikeus tehdä sopimuksia lapsen äidin kanssa lapseen liittyvissä asioissa. Isä voi hakea oikeuden päätöstä huoltajuuteen (kumman luona lapsi asuu) sekä tapaamisoikeuteen. Lapsesta tulee myös isänsä perillinen.

Isänpäivää vietetään monessa maassa, ja lapset muistavat silloin isiään. Suomessa isänpäivää vietettiin eilen! <3

(lähde: WIKIPEDIA)

Itse olin 12-vuotiaaksi asti isän tyttö. Pelkäsin pienenä, että isä kuolee tai hänelle tapahtuu jotain kauheaa. Halusin pienenä aina olla siellä missä isänikin, jos se vain oli mahdollista. Olin kerran hoitotädiltänikin kysynyt, että voitko sinä luvata, että isä tulee hakemaan minut kotiin? En tiedä tarkkaan mitä hoitaja oli vastannut. Isän kanssa touhusin monenlaista mm. kävimme pari kertaa laskettelemassa, teimme yhden kesälomareissun kahdestaan sekä kävimme Särkänniemessä, jossa sain kieppua laitteissa niin kauan, kuin halusin. Isäni istuskeli sillä aikaa penkillä ja joi aina välillä kahvia. Muistaakseni olimme siellä viisi tuntia. Isäni ei laitteista välittänyt, mutta Tukkijokeen hän tuli kanssani. <3

Kun tulin murrosikään isän rooli elämässäni muuttui. Tein hänestä melkoisin irtioton, en enää halunnutkaan kertoa hänelle kaikkea. Olimme joistakin asioista erimieltä, ja en halunnut enää joka asiaan kuulla hänen mielipidettään. Silti toki arvostin häntä paljon. Ei meillä siitä huolimatta huonot välit olleet, mutta eivät enää niin läheiset.

Myöhemmin, kun tuli ikää lisää, juttelimme monista asioista mitä murrosiän aikana oli tapahtunut. Nykyään meillä on ihan tavalliset välit. Ei niin läheiset, mutta ei niin etäisetkään. Harvoin soittelemme ja kysymme kuulumisia, mutta sitäkin enemmän soittelen äitini kanssa, johon loin hyvän suhteen vasta murrosiän kynnyksellä. Äitini kautta kuulen sitten isänikin kuulumiset. Vanhempani asuvat meiltä n. 30 km päässä, mutta siitä huolimatta tapaamme melko harvoin.  

(Tuo kahvikuppi kuvaa hyvin isääni; hänelle on tärkeää juoda kahvi juurikin kahvikupista, ei tarvitse olla edes lautasta alla, mutta kuppi sen olla pitää. Kerran olimme muuttamassa ja isäni tuli auttamaan meitä muutossa. En löytänyt siihen hetkeen kahvikuppia ja kysyin, että sopisiko tällä kertaa juoda mukista? Isäni vastasi, että kyllä se sopii näin muuton kunniaksi).

Eilen vietimme isänpäivää aamulla yhdessä koko perheenä. Lapsilla ja isällä ovat oikein läheiset ja lämpimät välit. <3 Varsinkin tytär ja isä juttelevat paljon keskenään ja käyvät välillä yhdessä koiralenkillä, vaikka tyttö juuri täytti 14v. Poika taas puolestaan saunoo lähes päivittäin isän kanssa. Kaikesta huomaa, että isä on todella tärkeä lapsille. <3 

Lapset antoivat pari lahjaa isälleen. Toisesta paljastui pojan tekemä kaurapussi, jolla voi rentouttaa joskus esim. väsyneitä hartioita tai lämmittää kylmiä varpaita. Toisesta paljastui pyjama, jonka ostimme kauppareissulla tyttären kanssa. Mieheni toivoi tuollaista pyjamaa joululahjaksi, mutta ajattelimme sen sopivan ihan yhtä hyvin isänpäivälahjaksi. 

Aamiaisella keitin miehelleni ison mukillisen kahvia, vaikka hän ei yleensä aamukahvia juo. Hänellä ei ole edes tarvetta juoda sitä joka päivä.

Itselläni oli eilen iltavuoro, ja se alkoi jo klo 11.30. Isä & lapset olivat vielä iltapäivällä jatkaneet isänpäivän viettoa Skanssissa. Olivat syöneet lounaan Pastabox nimisessä ravintolassa sekä olleet Aschanissa jälkiruokakahvilla.

(Mieheni ensimmäinen koti löytyy tuosta yllä olevasta rivitalosta, Noormarkusta. Kävimme siellä kesällä ja postauksen siitä voit lukea halutessasi täältä!)

Tämä syksy on ollut jännittävää aikaa mieheni elämässä. Hänen elämäänsä ilmestyi isä 35 vuoden jälkeen. Mieheni oli alle kolme vuotias, kun hänen vanhempansa erosivat. Sen jälkeen myös mieheni ja hänen isänsä tiet erosivat, kunnes mieheni siskopuoli otti yhteyttä tässä syksyllä mieheeni, että nyt voisi olla hyvä hetki ottaa yhteyttä isään. Mieheni sai isänsä sähköpostiosoitteen, ja lähetti hänelle sähköpostia. Siitä alkoi yhteydenpito sähköpostitse ja viime viikolla koitti päivä 8.11, kun tapasimme livenä mieheni isän ja hänen vaimonsa. Kävimme syömässä Naantalissa Kalatrapissa, ja sen jälkeen tulimme meille. Tapaaminen oli oikein mukava ja lämminhenkinen. <3 Mieheni on todella iloinen saadessaan kohdata isänsä vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. Se ei ollut mitenkään itsestäänselvyys, jopa vähän epätodennäköistäkin. 

Vaikka isä ei ole ollut mieheni elämässä läsnä, niin siitä huolimatta miehestäni on kasvanut hyvin tasapainoinen ihminen. Hän ei ole siitä mitenkään katkera, mutta varmasti miettinyt monta kertaa, että mitä jos isä olisikin ollut hänen elämässään läsnä. Varmasti tähän kaikkeen vaikuttaa myös se, kun mieheni tuli uskoon 18-vuotiaana, että asiat on voinut antaa anteeksi. Meille oli todellinen yllätys, kun kuulimme, että mieheni isäkin on tullut uskoon muutamia vuosia sitten. <3