Kiitollinen terveydestä! <3

29.11.2017

Oletko joskus pitänyt terveyttä itsestäänselvyytenä? Muistatko olla aina kiitollinen terveydestäsi? Onko sinulla ollut tilanteita, että olet miettinyt mitenköhän tässä mahtaa käydä? 

Meillä saattaa olla hetkiä elämässä, että aina ei muisteta olla kiitollisia siitä, että olemme terveitä. Joskus on niin hektistä, että ei muisteta edes miettiä miten todella voidaan. Keho on saattanut antaa pieniä vinkkejä, että olisi hyvä hidastaa tahtia, mutta sitä ei kaiken keskellä muista aina laittaa merkille. Jokainen on varmasti joskus kokenut hetkellisesti tai pidempiaikaisesti, että terveydessä ei ole kaikki kohdallaan. Joku tilanne on saattanut ilmaantua ihan yhtäkkiä, ja siihen on pitänyt reagoida nopeasti. Olet ehkä joutunut muuttamaan suunnitelmiasi ja oletkin saanut suunnata lääkärin vastaanotolle lähes välittömästi. Joka tilanteessa, et voi odottaa huomiseen tai ensi viikkoon. Joku toinen kerta taas lääkäriin pääsyä, on voinut odottaa vähän pidemmän aikaa. 


Kun sinulla on tarve saada kiireellistä hoitoa varaat ajan lääkärille päivystyksestä. Jos on arkipäivä ja sinulla on toimiva työterveyshuolto, niin varaat todennäköisesti ajan sieltä. Joskus voi olla tilanteita, että aikaa ei ole saatavilla tarpeeksi nopeasti. Päädyt siinä tapauksessa todennäköisesti varaamaan ajan kunnallisesta päivystyksestä, mutta saatat varata sieltä ajan myös ensisijaisena vaihtoehtona, riippuen tilanteestasi.

Soittaessasi ajanvaraukseen tehdään ensin hoidontarpeen arviointia, siitä miten kiireellistä hoitoa tarvitset. Päivystykseen saa yleensä ajan samalle päivälle, mutta joskus tilanteestasi riippuen voit saada vasta seuraavan päivän ensimmäisen ajan. Varmasti sinulla on asiasta monenlaisia kokemuksia. Et ole yksin, niin on minullakin.  


Aina ei mene niin kuin on suunnitellut, näin kävi minulle mm. eilen. Olin sopinut yhden ystävän kanssa, että menen hänen kanssaan lounaalle klo 13, kun minulla oli vapaapäivä.

Heräsin aamulla ennen klo 7, kun mieheni oli lähdössä töihin ja lapset kouluun. Oloni oli siinä vaiheessa ihan ok. En huomannut mitään erikoista olossani. Söin aamupalaa rauhassa ja ajattelin, että menen vielä hetkeksi lepäämään, kun ehdin sen jälkeenkin vielä hyvin valmistautua lähtöön. Nukuin n. 1,5 h ja havahduin hereille kellon soidessa. Samassa huomasin miten pulssi tuntui kovin nopealta. En kiinnittänyt siihen siinä vaiheessa sen ihmeemmin huomiota ja lähetin siitä noustuani ystävälle viestin, että nähdään n. klo 13 lounaspaikan edessä.

Kun olin noussut kunnolla ylös ja lähdin tyhjentämään astianpesukonetta, niin ihmettelin, kun sydän hakkaa edelleen todella nopeasti, vaikka olin ollut juuri levossa. Päätin mitata verenpaineen, että näen millä tasolla pulssi olisi. Verenpaine oli ok jokaisella mittauksella, mutta pulssi ei, se oli ensimmäisellä mittauksella 96. Tein vielä sen jälkeen kolme lisämittausta pienellä välillä. Pulssi nousi jokaisen kerran jälkeen ja oli aina toistaan korkeampi. Lukemat olivat seuraavat; toinen kerta P.107, kolmas kerta P.117 ja neljäs kerta P.146. Siinä vaiheessa pelästyin sen verran, että lähetin ystävälle viestin, että siirretään tapaamista toiseen kertaan, että minun pitää lähteä nyt lääkäriin korkean pulssin vuoksi. Soitin ensin aikaa Mehiläiseen, jossa on työpaikkani työterveyspalvelut. Sieltä olisi saanut ajan vasta klo 17, mutta todettiin ajanvaraushenkilön kanssa, että ehkä ei kannata jäädä odottamaan tässä tilanteessa. Päädyttiin siihen ratkaisuun, että varaan ajan kunnallisesta päivystyksestä. 

Soitin saman tien kunnalliseen päivystykseen, josta sain ajan klo 14.20. Ajanvaraushenkilö sanoi, että voin lähteä tulemaan, että varmaan aiemminkin saatan päästä jo sydänfilmiin. Minulla ei ollut autoa käytössä, joten jouduin menemään bussilla. Ihan heti en voinut lähteä, koska bussi meni vasta vähän myöhemmin. Hetken mietin taksiakin, mutta ajattelin kuitenkin jaksavani mennä bussilla. Kovasti mietin, että mistä tällainen sydänvaiva oikein tuli ihan yhtäkkiä. (Minulla on tosin aiemminkin ollut nopeapulssisuutta ja rytmihäiriöitä, mutta silloin niihin ovat olleet selkeät syyt, ja niitä ei ole ollut nyt pitkään aikaan). En ollut mitenkään flunssainen ja mielestäni en ole ollut viimeaikoina kovin stressaantunutkaan tai mistä sitä tietää, jos onkin piilostressiä. ;) Ajattelin sitten, että jos olen viime aikoina nukkunut liian vähän. Syitä voi olla monia ja aina ne eivät selviä. 

Olin perillä päivystyksessä n. klo 13 ja pääsin melkein heti sydänfilmiin sekä verikokeeseen. Pulssi oli edelleen koholla yli 100. Oltuani laboratoriossa menin takaisin päivystyksen puolelle.

Hetken päästä hoitaja pyysi minut tutkimushuoneeseen ja pyysi, että menen tutkimussängylle makaamaan. Hoitaja mittasi lämmön, verenpaineen ja otti myös arvoja sykemittarilla. Verenpaine oli ok, mutta pulssi edelleen koholla. Lämpöä oli 37.4, olikin hieman outo olo päässä. Jäin siihen sängylle odottelemaan lääkäriä, joka tulikin kohtuullisen nopeasti. Hän kuunteli keuhkot ja sydämen. Pulssi edelleen koholla. Lääkäri määräsi minulle vielä lisää verikokeita.

Kävin uudelleen laboratoriossa, ja minusta otettiin lisää verikokeita. Ei oikein tiedetty mikä minua vaivasi. Kokeiden jälkeen menin istuskelemaan päivystyksen puolelle. Siellä sainkin melko tovin istuskella, mutta siinä istuskelun lomassa hoitaja mittasi sykemittarilla pulssia ja antoi kahdessa erässä Emconcor 2,5mg x2. Yksi tabletti ei ollut tarpeeksi tehokas. Miehenikin saapui jossakin vaiheessa paikalle seurakseni. <3

Lääkäri kutsui minut lopuksi vielä vastaanotolle ja kertoi, että verikokeet olivat ok. Katsottiin vielä pulssi pariin kertaan ja se oli laskenut tasolle 80-85. Lääkäri määräsi vielä ensi viikolla käymään sydänfilmissä. Hän sanoi, että olisi hyvä nähdä millainen filmi tulee, kun sydän on normaalitilassa. Sen jälkeen ehkä voidaan arvioida mikä minua oikein vaivasi eilen. Sain seuraavan päivän sairaslomaa ja sain lähteä kotiin. Voin todeta, että sain hyvää palvelua kunnallisesta terveydenhuollosta, vaikka n. kolme tuntia meni aikaa kokonaisuudessaan siitä, kun tulin ja lähdin kotiin. 

Hetkellisesti kävi mielessä, että mitä jos nyt saankin jonkun kohtauksen. Melko pelästyttävä kokemus, mutta yllättävän rauhallisesti pystyin asian ottamaan kaikesta huolimatta. Kävi myös mielessä, jos joudunkin lisätutkimuksiin vielä Tyksiin, kun pulssi ei millään meinannut lähteä laskuun. Illalla pulssi ei enää kohonnut, kun mittasin verenpainetta. Loppuillasta alkoi olla jo ihan ok olo sekä lämpökin oli laskenut.

Tänään kaikki on ollut hyvin ja huomenna voinkin mennä hyvillä mielin töihin. Olen kiitollinen, että oli nopeasti ohimenevä vaiva! <3 Ja muutenkin olen tosi kiitollinen, että saan olla näinkin T E R V E! :)

P.s. Tuli tässä mieleen, että tuo pulssin kohoaminen on saattanut johtua siitäkin, että olen viimeaikoina syönyt ehkä vähän liikaa duactia poskiontelovaivoihin. Se on monta kertaa estänyt kunnon tulehduksen tulemisen.